Ruokintasuositukset I-131 hoidon jälkeen

Kilpirauhasten liikatoiminnasta kärsivillä kissoilla kehittyy tiettyjä metabolisia ongelmia, jotka pitäisi

yrittää hoitaa myös ruokavaliolla. Näiden joukossa ovat lihasten surkastuminen (sarkopeenia),

insuliiniresistenssi (joka aiheuttaa taipumusta sokeritautiin) ja lisäkilpirauhasten liikatoiminta (joka

aiheuttaa munuaisten vajaatoimintaa).

Alla olevat ruokintasuositukset pätevät sekä ennen että I-131 hoidon jälkeen.

Korkea proteiini-, matala hiilihydraattipitoisuus:

Suositellaan, että kilpirauhasten liikatoiminnasta kärsiville kissoille syötetään ruokia, joilla on paljon

alle 15-20%:n hiilihydraattipitoisuus ja yli 35-40%:n proteiinipitoisuus. Tämä on paras yhdistelmä jolla voi

ennaltaehkäistä lisääntynyttä lihasten surkastumista josta kilpirauhaskissat kärsivät. Koska kissat

ovat luonnossa 100%:sesti lihansyöjiä, niiden päivän kulutuksesta alle 2% kaloreista on

hiilihydraateista ja yli 50% kaloreista on proteiineista.

Mitä korkeampi ja laadukkaampi proteiinien osuus on ruokavaliossa, sitä paremmin säilyy kissojen

lihasmassa ja lihasten kunto kiihtyvän aineenvaihdunnan vaiheen (hypertyreoosin) aikana. Matala

hiilihydraattipitoisuus auttaa ennaltaehkäisemään sokeritaudin esiintymistä kilpirauhasten

liikatoiminnasta kärsivillä kissoilla, jota esiintyy silloin tällöin. Hypertyreoosin ja sokeritaudin

yhdistelmä on vaikeampi hoitaa.

Rajoita fosforin saantia ruokavaliossa:

Fosforin saannin rajoittaminen ruokavaliossa on tärkeä kilpirauhasten liikatoiminnasta kärsivillä

kissoilla. Suurin osa näistä kissoista kärsii jo omistajan tietämättä jonkinasteisesta munuaisten

vajaatoiminnasta, joka voi olla alussa hallittavissa syöttämällä ruokaa, jossa on matala fosforipitoisuus.

Suositellaan, että fosforin pitoisuus on alle 250 mg/ 100 kcal, mieluummin 150-190 mg. Kalapitoisissa

ruoissa fosforin pitoisuus on melko korkea, jonka vuoksi niitä on hyvä välttää lievästäkin munuaisten

vajaatoiminnasta kärsivillä kissoilla.

Juomistarve:

Vesi on todella tärkeää sekä terveille että sairaille yksilöille. Kissoilla on perinteisesti korkea ”pedon

janokynnys”, eli matala juomistarverefleksi, koska luonnossa ne saavat nesteen päivittäistarpeen

ruoasta. Luonnossa kissan ravinnossa (hiiri, lintu, rotta) vesipitoisuus on n. 70%. Tämä nestepitoisuus

on hienosti toteutettu säilykeruoissa, joissa on 70-80% vettä, mutta on kehnosti toteutettu kuivissa

ruoissa, joissa on vain 7-10% vettä.

Kun ymmärretään, että kissojen jano-kynnys on aina korkea (omistajat eivät huomaa edes juoko kissa

vettä) on helppo tajuta miksi on elintärkeää tarjota kissoille ruokia, joissa on korkea vesipitoisuus.

Koska kissalta puuttuu juomistarverefleksi, se voi helposti johtaa iäkkäällä kissalla matala-asteiseen

krooniseen kuivumiseen, jos kissan pääravinto koostuu kuivasta ruoasta. Kun lasketaan veden saanti,

kissa joka syö säilykeruokia saa kaksi kertaa enemmän nestettä verrattuna kissaan joka syö vain raksuja.