Kissan rokotukset ja loishäädöt

Rokotukset

Taudit, joita vastaan kissa rokotetaan, ovat virusten aiheuttamia. Viruksiin ei toistaiseksi tunneta tehoavaa lääkitystä, siksi toistaiseksi ainoa keino suojautua niitä vastaan on rokotus. Myös sisäkissa tarvitsee rokotteen. Kissaruttotapauksia on todettu rokottamattomilla sisäkissoilla, joten on ilmeistä, että viruksen on mahdollista kantautua muiden kissojen tai ihmisen kuljettamana.

Vain terve kissa rokotetaan, sillä sairaana se ei pysty muodostamaan riittävää immuniteettia rokotuksen seurauksena. Lisäksi rokotus saattaa laukaista piilevän infektion havaittavaksi. Rokotuksen hyvän tehon varmistamiseksi kissalle tulee antaa loishäätö noin viikkoa ennen rokotuksia.

Rokotuskohtaan ihon alle saattaa nousta pieni patti, joka häviää ajan kuluessa. Rokotusten sivuoireet ovat kissoilla harvinaisia, mutta jos sellaisia ilmenee, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Tavallisimmin rokotusoireet ilmenevät heti tai muutaman tunnin kuluttua rokotuksesta. Yleisimpiä oireita ovat kuumeilu ja väsymys.

Kissan rokotusohjelma

  • 8-12-viikkoisena kolmoisrokote (kissarutto ja kissaflunssat)
  • 12-16-viikkoisena kolmoisrokote + tarvittaessa rabies
  • 1 vuoden iässä kolmoisrokote +tarvittaessa rabies
  • Tämän jälkeen 3 vuoden välein

Loishäädöt

Kissojen yleisimpiä suolistoloisia ovat suolinkaiset ja heisimadot. Suolinkaisia kissa voi saada jo kohdussa emoltaan, ympäristöstä ja ravinnosta. Heisimatotartunnan kissa saattaa saada pikkujyrsijöistä ja lapamadon raa'asta järvikalasta. Erityisen yleisesti matoja on nuorilla kissoilla ja pennuilla sekä ulkona kulkevilla kissoilla.

Matojen aiheuttamat oireet vaihtelevat. Tavalliset oireet ovat turkin kiillottomuus, runsas karvanlähtö, laihtuminen, oksentelu, ripulointi ja yskiminen. Loistartunnasta johtuvan yskimisen aiheuttavat suolinkaisen toukat, jotka vaeltavat suolistosta verenkierron välityksellä maksaan ja keuhkoihin. Kun kissa yskii, nousevat toukat keuhkoista nieluun ja päätyvät kissan niellessä vatsalaukkuun ja suolistoon. Suolinkaisia saatetaan tavata ulosteessa. Ne ovat noin 10 cm pitkiä, kapeita ja pyöreitä matoja. Heisimadosta poistuu ulosteen mukana jaokkeita. Ne ovat litteitä, leveämpiä kuin suolinkaiset ja ovat siis pätkä matoa. Matojen munat ulosteessa voi nähdä ainoastaan mikroskoopilla. Lapamato on kapean heisimadon kaltainen mutta selvästi isompi.

Matolääkitys kannattaa antaa kissalle vähintään neljä kertaa vuodessa. Ulkona kulkevalle kissalle madonhäätö on paikallaan jopa 1-2 kk välein. Suolinkaisiin ja heisimatoihin tehoavat yleensä eri lääkkeet, mutta esim. Drontal-tabletti tehoaa kumpaankin. Lapamadon häätämiseksi tarvitaan moninkertainen annos ja siksi kannattaakin ottaa yhteys eläinlääkäriin sitä epäiltäessä. Matolääkkeitä saa myös apteekista ilman reseptiä, mutta suurin osaa ovat reseptilääkkeitä. 
Matojen häätö on tärkeää pennun normaalille kehitykselle. Madot elävät suolistossa, jolloin ravinteiden imeytyminen häiriintyy. Pentu tarvitsee ravinteita kasvuun ja kehitykseen. Pentu on hyvä madottaa ennen rokotuksia ainakin 3 kertaa, kertaalleen rokotuksien puolessa välissä ja muutama viikko tehosterokotteen jälkeen. Tämän jälkeen ulkokissat madotetaan 2 kk välein ja sisäkissat 3-4 kertaa vuodessa. Muistakaa että vaikka kissa elää sisätiloissa ihmiset käy ulkona ja kenkien mukaan kissa voi saada tartuntaa.
Uusien kansainvälisten suositusten mukaisesti pennut on madotettava kaksi viikkoisesta eteenpäin kahden viikon välein ainakin kuudesti.