Ruokintasuositukset I-131 hoidon jälkeen
Kilpirauhasten liikatoiminnasta kärsivillä kissoilla kehittyy tiettyjä metabolisia ongelmia, jotka pitäisi
yrittää hoitaa myös ruokavaliolla. Näiden joukossa ovat lihasten surkastuminen (sarkopeenia),
insuliiniresistenssi (joka aiheuttaa taipumusta sokeritautiin) ja lisäkilpirauhasten liikatoiminta (joka
aiheuttaa munuaisten vajaatoimintaa).
Alla olevat ruokintasuositukset pätevät sekä ennen että I-131 hoidon jälkeen.
Korkea proteiini-, matala hiilihydraattipitoisuus:
Suositellaan, että kilpirauhasten liikatoiminnasta kärsiville kissoille syötetään ruokia, joilla on paljon
alle 15-20%:n hiilihydraattipitoisuus ja yli 35-40%:n proteiinipitoisuus. Tämä on paras yhdistelmä jolla voi
ennaltaehkäistä lisääntynyttä lihasten surkastumista josta kilpirauhaskissat kärsivät. Koska kissat
ovat luonnossa 100%:sesti lihansyöjiä, niiden päivän kulutuksesta alle 2% kaloreista on
hiilihydraateista ja yli 50% kaloreista on proteiineista.
Mitä korkeampi ja laadukkaampi proteiinien osuus on ruokavaliossa, sitä paremmin säilyy kissojen
lihasmassa ja lihasten kunto kiihtyvän aineenvaihdunnan vaiheen (hypertyreoosin) aikana. Matala
hiilihydraattipitoisuus auttaa ennaltaehkäisemään sokeritaudin esiintymistä kilpirauhasten
liikatoiminnasta kärsivillä kissoilla, jota esiintyy silloin tällöin. Hypertyreoosin ja sokeritaudin
yhdistelmä on vaikeampi hoitaa.
Rajoita fosforin saantia ruokavaliossa:
Fosforin saannin rajoittaminen ruokavaliossa on tärkeä kilpirauhasten liikatoiminnasta kärsivillä
kissoilla. Suurin osa näistä kissoista kärsii jo omistajan tietämättä jonkinasteisesta munuaisten
vajaatoiminnasta, joka voi olla alussa hallittavissa syöttämällä ruokaa, jossa on matala fosforipitoisuus.
Suositellaan, että fosforin pitoisuus on alle 250 mg/ 100 kcal, mieluummin 150-190 mg. Kalapitoisissa
ruoissa fosforin pitoisuus on melko korkea, jonka vuoksi niitä on hyvä välttää lievästäkin munuaisten
vajaatoiminnasta kärsivillä kissoilla.
Juomistarve:
Vesi on todella tärkeää sekä terveille että sairaille yksilöille. Kissoilla on perinteisesti korkea ”pedon
janokynnys”, eli matala juomistarverefleksi, koska luonnossa ne saavat nesteen päivittäistarpeen
ruoasta. Luonnossa kissan ravinnossa (hiiri, lintu, rotta) vesipitoisuus on n. 70%. Tämä nestepitoisuus
on hienosti toteutettu säilykeruoissa, joissa on 70-80% vettä, mutta on kehnosti toteutettu kuivissa
ruoissa, joissa on vain 7-10% vettä.
Kun ymmärretään, että kissojen jano-kynnys on aina korkea (omistajat eivät huomaa edes juoko kissa
vettä) on helppo tajuta miksi on elintärkeää tarjota kissoille ruokia, joissa on korkea vesipitoisuus.
Koska kissalta puuttuu juomistarverefleksi, se voi helposti johtaa iäkkäällä kissalla matala-asteiseen
krooniseen kuivumiseen, jos kissan pääravinto koostuu kuivasta ruoasta. Kun lasketaan veden saanti,
kissa joka syö säilykeruokia saa kaksi kertaa enemmän nestettä verrattuna kissaan joka syö vain raksuja.